Kielellistä

Mistä syystä kirjoitusalustamme on muuttunut englanninkieliseksi? Minusta näyttää hassulta, kun suomeksihan sinne kirjoitamme. Ellei ole mitään erityistä syytä kielenvaihtoon, niin minusta ainakin on aivan turhaa elvistelyä käyttää englantia siinä missä suomeksikin tulee toimeen. Ja aina on muistettava se, että vielä emme ole tilanteessa jossa kaikki osaavat englantia. Peruskoulu on tullut -70-luvun taitteessa ja sitä ennen vain oppikoulussa opetettiin kieliä, ja sinnehän ei päässyt syistä jos toisistakin pyrkimäänkään kuin oliko se 30% lapsista. Tunnen suurta lukkarinrakkautta näitä 70%:a kohtaan, sillä siitä koulusta, jossa koulutieni aloitin, oppikouluun pääsi minun lisäkseni vain yksi muu ja hänkin keskeytti ja siirtyi takaisin kansakouluun. Vapaaoppilaana ja opettajien vanhoissa vaatteissa minäkin siellä kuljin...mutta se on toinen juttu kokonaan...

Että jos ei tehtäisi kynnystä tästäkään kieliasiasta kenellekään, jooko? Voihan olla kyllä niinkin, että vain minun koneeni on alkanut niin hienoksi tässä tauon aikana, ettei suomen sanaa ymmärrä....

Projekti toimii!

Tuntuupa mukavalle , kun tekstejä on alkanut ilmestyä. Ja jo heti alussa huomaa, että saamme kasaan hyvin erilaisilta alueilta olevaa materiaalia. Se on tämän homman viehätys, että saa koko ajan yllättyä aina uusista ja uusista näkökulmista ja tarkastelutavoista. Tämähän on kuin olisi monta kiinnostavaa kirjaa avoinna!

Miehet huomio! Aaria tuossa kirjoittaa nuoren äidin "psalmia", kuka kertoisi isän tuntemuksista? Mitä on olla pikkulasten isä, alati kasvavan perheen isä? Mitä se on kun on "yhden vaimon mies ja hyvin hallitsee lapsensa", vai miten ne perheenisän velvollisuudet nyt menivätkään...Ja samalla on kiinni tässä rahan ja urakehityksen trapetsilla.

Itse olen sellaisessa virittyneessä tilassa, katselen ja kuuntelen ympäristöäni. Mielessä muhii ajatuksia, miten tuota ja tuota voisi käyttää jossakin tekstissä. Kummallista, miten kaikki aistit alkavat toimia aivan kuin terävämmin, kun joku luova prosessi on käynnissä! Jopa euron kolikon paino kämmenellä kaupan kassalla tuntuu joltakin. Metallin hitaasti lämpenevä pinta, kuvioiden kohoumat ihoa vasten, valon välähdys rahan pinnassa. Ja se työ, mitä euron eteen on joutunut tekemään, saa yhtäkkiä uudenlaisen merkityksen: mitä tässä onkaan vaihdettu ja mihin.

Mukavaa tekemistä on tiedossa tässä talven mittaan...

väliaikatietoja

Vähän väliaikatietoja:

Minusta näyttää siltä, että undergound-projektille on ollut selvä tilaus. Vähän väliaikatietoja, kun projekti on noin viikon ikäinen:

Blogissa on käynyt 353 eri kävijää ja 506 erillistä vierailua. Sivulatauksia on tehty vähän alle 2000. Hyvin moni (noin 1/3 vierailuista) on palaavia vierailijoita (n=153). Joten johtopäätös on kai se, että
a) tämä blogi kiinnostaa, ja tänne tullaan runsain joukoin
b) sisältö on useiden mielestä sikäli kiinnostavaa, että tänne tullaan myös uudestaan.

Sitten toisena foorumina on suljettu tai siis rekisteröinnin vaativa google groups (linkki sinne on myös tässä ). Sinne on rekisteröitynyt kymmenkunta kirjoittajaa, ja työn alla ovat seuraavien otsikoiden alla olevat kirjalliset tuotokset:

"Lestat"

Kaksiuloitteinen Ihminen

Kristuksen kirkkolaki

Runoa ja roosaa

Sivullisuudesta (työnimi)

xxxxx

Pidän selvänä, että työstettävien nimikkeiden ja aiheiden määrä tulee kasvamaan tuosta voimakkaasti. Alussa oli ja osittain ehkä vieläkin on tiettyä ramppikuumetta, mutta nähdäkseni siitä ollaan pääsemässä pikku hiljaa ylitse.

Blogiin kuka tahansa voi kommentoida ja tänne on halukkaiden mahdollista myös pyytää päästä blogistiksi (tämä on niin sanottu monen kirjoittajan blogi ja uudet ovat ihan yhtä tervetulleita kuin jo kirjoittavat blogistit).

Google groupsiin on tervetullut erityisesti jokainen, joka haluaa tulla hankkeeseen mukaan toimittamaan omaa aineistoaan julkaisuja varten, tai joka muutoin haluaa osallistua julkaisutoimintaan.

Rimaa ei nosteta turhan takia korkealle, vaan rohkeasti vain mukaan halukkaat! Ja erityisesti tästä ei ole tarkoitus tehdä minkään pienen klikin juttua, vaan hanke on avoin ja moniarvoinen.

väliaikatietoja

Mttthhin ansiokkaalla panostuksella toimitusalusta on nyt sitten olemassa. Ja onpa siellä jo sisältöäkin. Ei haitanne, vaikka kerron sen täällä julkisessa blogissakin.

Seuraavat tekstialueet on luotu toimitettaviksi:

- runoa ja roosaa (se vielä aika tyhjä, mutta tuskinpa kauaa)
- Sivullisuudesta (kertomuksen runko jo pääpiirteiltään kuvattuna)
- Kaksiuloitteinen Matti (novellin alkua ja karkea synopsis lopustakin)

Ja nämä siis kun alusta on ollut olemassa muutaman tunnin. Lisää tulee varmasti.

mukaanhan pääsee, vaikka lestabussilla...

PS Sellaista tuossa muuten tuumailin, että varsinkin täällä netissä syntyy odotus, että kaiken pitäisi olla valmista heti. Itse ainakin luulen ja oikeasti toivonkin, että l.ug-hanke kypsyy hitaasti ja pitkään. Sanokoot modernit ranskalaiskokit mitä tahansa, olen sitä mieltä, että hitaasti hauduttamalla tulee parasta.

LU Google Groups

Koska tämä blogi on Googlen alaisuudessa, päätin tai päätimme pykätä keskusteluryhmän sitä varten Google Groupsiin. Sinne voi jokainen jäsen kirjoittaa tekstinsä ja muut voivat kommentoida niitä; siellä voi myös keskustella aivan kuten Mopin palstallakin. Wikin tyyliin myös aiemmat versiot tehdyistä sivuista (eli kirjoituksista) säilyvät. Palstaa pääsevät lukemaan vain jäsenet, eikä kenenkään henkilöllisyys tule esille (jos on tehnyt anonyymin tunnuksen), ja tässäpä suora linkki: http://groups.google.fi/group/laestadian-underground (liittyminen menee siis keskusteluryhmän hallinnoijien kautta, eli minun ja Teepeen). Tiedostoillekin on hieman tilaa.

Minusta ja Teepeestä ainakin tämä vaihtoehto on vähintäänkin kelvollinen. Projektiin osallistuvat, sinne siis! :)

Lisäys: teidän pitää siis laittaa viesti linkistä avautuvan sivun kautta, ja jompi kumpi meistä sitten hyväksyy pyyntönne päästä alueelle.

Pohtimisia projektin alussa

Underground- maistuuko se kielletyltä hedelmältä? Sanaanhan liittyy vahvoja konnotaatioita.

Vaikka tätä projektia kutsutaan nimellä lestadian underground, tämä ei ole vastarintaliikettä. Tämän on tarkoitus olla kirjoittavien ihmisten foorumi, jossa pyritään siihen, että jossakin vaiheessa meillä on täällä yhteisvoimin koottuna sellainen tekstipaketti, jonka voimme julkaista. Aihepiiri on rajattu vain yhdellä tavalla: lestadiolaisuus. Elämä lestadiolaisuuden sisäpuolella tai ulkopuolella, lestadiolaisuuden ympärillä tai sen ympäröimänä. Mitä on elää tämän herätysliikkeen vaikutuspiirissä.

Miksi sitten underground? Miksikä ei? Jokainenhan meistä voisi julkaista samasta aihepiiristä yksinäänkin. Omalla nimellä tai salanimellä. Jos teksti on riittävän tasokasta, kustantajat kyllä sen huolivat. Meistä monella on tekstejä pöytälaatikossa. Ja lisää tulee. Mutta harvalla on rohkeutta uskaltautua tuomaan tuotoksiaan julkisuuteen, tarjoamaan julkaistavaksi. Ajanpuutekin voi olla kysymyksessä, mutta monesti juuri uskalluksen puute. Tämä on yksi kanava omien ajatusten esilletuomiseen. Paikka, missä tekstejä voi työstää, saada niistä toisilta palautetta. Ja että sillä toiminnalla on päämäärä; mahdollinen julkaiseminen.

Yhdessätekemisen ilon (ja kivun) lisäksi tällaisessa työstämisessä on myös toinen ulottuvuus. Omien tekstiemme kautta voimme kertoa toisillemme ja muille lukijoille "tiestä ja matkasta". Meillä on jokaisella myös kuhmuja ja mustelmia, kipeitä kohtia, paikkoja elämässä, jolloin ei ole helppo sanoa: "tapahtukoon sinun tahtosi". Ehkä niistä voi vapaammin kertoa silloin, kun niitä ei voi yhdistää henkilöön. Miksi ne tarinat kuitenkin kannattaa kertoa? Siksi, että niitä tarinoita elävät myös monet muut todeksi omassa elämässään, ja on hyvä huomata, että ei ole missään asiassa yksin, ainut.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos saamme mukaan monta kuvaa lestadiolaisuudesta, sitä enemmän me olemme kertoneet tästä elämänliikkeestä. Proosan ja runon keinoin, tuhansin sanoin.

underground - vai ei?

Miksi hanke on underground? Miksi ei kirjoiteta rehellisesti omalla nimellä? Mitä pelkäämistä on vuonna 2008 Suomi-nimisessä demokratiassa siinä, että kirjoittaisi hengelliseen vakaumukseen liittyvistä asioista omalla nimellään? Onko pohjimmiltaan tarve vain saada tehdä meheviä paljastuksia ja kohuväitteitä ilman, että joutuu kantamaan vastuun tekemisistään ja ilman, että joutuu vaivaamaan päätään lähdekritiikillä ja muilla joutavuuksilla?

Minulla ei ole noihin kysymyksiin hyvää vastausta. Mutta sen sijaan on käytännön näyttöjä siitä, että anonyymikeskustelu lestadiolaisuuden ympärillä on ollut hyvin tiivistä ja usein hyvin antoisaa ja että noissa keskusteluissa on päästy pureutumaan sellaisiin asioihin, joita ei omalla nimellä käytävissä keskusteluissa esimerkiksi rauhanyhdistyksillä tai mediassa ole jostakin syystä voitu avoimesti käsitellä. (esimerkkejä ja linkkilistoja lestadiolaiskeskusteluun Mopin Palsta, VL-foorumi, Suomi 24, hakomaja, Bonon Blogi)

Mutta tämä on näin hankkeen alussa ainakin itselleni yksi ns. isoista kysymyksistä. Kun hanke joskus toivottavasti on tuottanut sen tavoitteena olevat kaksi julkaisua, toivon, että istahtaisimme kriittisesti niiden ääreen ja kysyisimme itseltämme ja ehkä tosiltamme seuraavat kysymykset:
- "Oliko tarpeen, että nämä julkaisut tuotettiin underground"?
- "Jos nämä olisi pitänyt julkaista omalla nimellä, niin olisiko niitä julkaistu tai olisiko ne julkaistu erilaisina."?
-"Jos nämä olisi julkaistu omalla nimellä, niin mitä ikäviä seurauksia sillä olisi ollut?"

Laestadian Underground on kirjallinen hanke, joka käynnistyi lokakuussa 2008. Hankkeen tavoite ja toimintapa on kuvattu otsikossa, eli sen tarkoituksena on kerätä nykyisiä tai entisiä lestadiolaisia tai liikkeen vaikutuspiirissä olevia ihmisiä. Hankkeen kuluessa tavoitteenamme on tuottaa kirjallista materiaalia kahta julkaisua varten.

Ensimmäinen näistä julkaisuista on novellimuotoista proosaa tai muuta vastaavaa materiaalia. Ja sen työnimenä on:
Laestadian Underground Osa 1: Kristityn kodin uusi lukukirja

Toinen taas on lyriikkaa ja sen työnimenä on:
Laestadian underground Osa 2: Siionin uudet laulut

Miksi sitten underground? Siitä myöhemmin lisää.

Niin, ollaksemme rehellisiä niin hankkeen budjetti=0 euroa tällä hetkellä, eikä esimerkiksi kustantajaa ole olemassa. Olemme kuitenkin toiveikkaita sille, että koska teema on hyvin kiinnostava, pystyisimme saamaan sille myös sen arvoisen kustannus- ja jakeluratkaisun. Mutta tämä on vielä auki.

Paitsi proosaa ja lyriikkaa, olemme kiinnostuneita saamaan hankkeeseen mukaan valokuvia, maalauksia, piirroksia ja grafiikkaa.