Underground- maistuuko se kielletyltä hedelmältä? Sanaanhan liittyy vahvoja konnotaatioita.
Vaikka tätä projektia kutsutaan nimellä lestadian underground, tämä ei ole vastarintaliikettä. Tämän on tarkoitus olla kirjoittavien ihmisten foorumi, jossa pyritään siihen, että jossakin vaiheessa meillä on täällä yhteisvoimin koottuna sellainen tekstipaketti, jonka voimme julkaista. Aihepiiri on rajattu vain yhdellä tavalla: lestadiolaisuus. Elämä lestadiolaisuuden sisäpuolella tai ulkopuolella, lestadiolaisuuden ympärillä tai sen ympäröimänä. Mitä on elää tämän herätysliikkeen vaikutuspiirissä.
Miksi sitten underground? Miksikä ei? Jokainenhan meistä voisi julkaista samasta aihepiiristä yksinäänkin. Omalla nimellä tai salanimellä. Jos teksti on riittävän tasokasta, kustantajat kyllä sen huolivat. Meistä monella on tekstejä pöytälaatikossa. Ja lisää tulee. Mutta harvalla on rohkeutta uskaltautua tuomaan tuotoksiaan julkisuuteen, tarjoamaan julkaistavaksi. Ajanpuutekin voi olla kysymyksessä, mutta monesti juuri uskalluksen puute. Tämä on yksi kanava omien ajatusten esilletuomiseen. Paikka, missä tekstejä voi työstää, saada niistä toisilta palautetta. Ja että sillä toiminnalla on päämäärä; mahdollinen julkaiseminen.
Yhdessätekemisen ilon (ja kivun) lisäksi tällaisessa työstämisessä on myös toinen ulottuvuus. Omien tekstiemme kautta voimme kertoa toisillemme ja muille lukijoille "tiestä ja matkasta". Meillä on jokaisella myös kuhmuja ja mustelmia, kipeitä kohtia, paikkoja elämässä, jolloin ei ole helppo sanoa: "tapahtukoon sinun tahtosi". Ehkä niistä voi vapaammin kertoa silloin, kun niitä ei voi yhdistää henkilöön. Miksi ne tarinat kuitenkin kannattaa kertoa? Siksi, että niitä tarinoita elävät myös monet muut todeksi omassa elämässään, ja on hyvä huomata, että ei ole missään asiassa yksin, ainut.
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos saamme mukaan monta kuvaa lestadiolaisuudesta, sitä enemmän me olemme kertoneet tästä elämänliikkeestä. Proosan ja runon keinoin, tuhansin sanoin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Meillä on jokaisella myös kuhmuja ja mustelmia, kipeitä kohtia", Teepee tuossa yllä sanoi.
VastaaPoistaMeikäläisyyden omat julkaisut ovat suodatettuja. Kaikki mitä ihmiset kirjoittaa Päikkärissä tai muualla on epäaitoon pumpuliin käärittyä ja sopusointuista. Tuleeko tästäkin samanlainen?
Tulen ehkä mukaan jos anonyymin suorapuheisuus hyväksytään.
Lainaan Teepeetä foorumilta (sallinet! :):
VastaaPoistaAvoimuus,aitous, rehellisyys - niitä varmasti halutaan. Suorapuheisuus kuuluu samoihin toivottaviin piirteisiin.
Minusta tavoite on, että hyvin omintunnoin ja hyvin mielin sinne voi kirjoittaa jokainen ihan kuin vaikka tänne palstalle. Suora saa olla ja se on toivottavaakin. Osa kirjoittajista on varmasti lestadiolaisia itse, osa ex-sellaisia, osa teemasta muuten vain kiinnostuneita. Ja tämä monikasvoisuus ja moniarvoisuus tekee tästä juuri kiinnostavan.
Loukata ei saa, törkeyksiä ei siedetä jne, mutta olemmehan kaikki ihan aikuisia, joten en usko, että siitä tulee mitään todellista ongelmaa.
Jep mttthh, lainata saa normaaleilla periaatteilla, kun lähteen mainitsee. Vitsi, vitsi! Totta kai saat lainata!
VastaaPoista(kun nyt rupesin saivartelemaan, niin antaa mennä... Anonyymin viittaus oli saniksen tekstiin, ei minun)
Anteeksi että sekoitin kirjoittajien nimet. Mikä on konnotaatio, Sanis?
VastaaPoistaJa niin, mitä tarkoitetaan sillä että kirjoitetaan "hyvällä omallatunnolla"? Mulle se tarkoittaa että itse olen oikeasti sydämessä sitä mieltä mitä sanon julki. Mutta puhujan tulkinta on niin että jos olen eri mieltä hänen kanssaan, vaellan "jaetulla omallatunnolla". Siitä seuraa puhuttelu. Anteeksi vaan mutta teidän hanke taitaa kompastua alkuunsa tähän.
"Anonyymi"
No jos ja kun kirjoitamme pääasiassa anonyymisti (ainakin suurin osa vl-liikkeeseen kuuluvista, veikkaisin), en näe mitään syytä puhuttelun pelkäämiseen.
VastaaPoistaAnonyymi, en minäkään osaa pelätä tuota asiaa ainakaan etukäteen kovin paljoa. Jos tuo riski toteutuu, niin sitten seuraamme tilannetta ja toimimme tilanteen vaatimalla tavalla.
VastaaPoista"Hyvällä omallatunnolla" tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että toivon, että jokainen halukas voi osallistua hankkeeseen hyvillä mielin ja ilman, että joutuu kokemaan toimivansa vakaumuksensa vastaisesti. Mutta toisten kirjoittajien painostuskeinona sitä ei kyllä saa käyttää.
Ryhmäkirjoittamisen tai tällaisen yhteisen antologiatyön tarkoitushan ei ole mikään demokraattinen kirjoitustyö, jossa jokainen osallistuja allekirjoittaa jokaisen lauseen. Kyllä kirjoittaja on tekstistään vastuussa, mutta tämä yhteisöllisyys - toivon mukaan - parantaa laatua ja tekee työstä palkitsevampaa, kun saa kommentteja, ehdotuksia ja näkökulmia.
Anonyymi: ihan tarkkaa vastinetta en tiedä konnotaatiolle, mutta se tarkoittaa sellaista lisämaustetta, väriä, joka liittyy johonkin sanaan tai asiaan. Itse asia voi olla aivan neutraali, mutta tämän lisämerkityksen kautta se voidaan ymmärtää vaikka täysin päinvastaisena. Esim. jos jostakin ihmisestä sanoo, että se on melko kettu. Tulee mieleen ovela tyyppi. Tai mitä tuo mieleen sana vanhapiika? Tai jos asunto on kuin harakanpesä...
VastaaPoista