Tuntuupa mukavalle , kun tekstejä on alkanut ilmestyä. Ja jo heti alussa huomaa, että saamme kasaan hyvin erilaisilta alueilta olevaa materiaalia. Se on tämän homman viehätys, että saa koko ajan yllättyä aina uusista ja uusista näkökulmista ja tarkastelutavoista. Tämähän on kuin olisi monta kiinnostavaa kirjaa avoinna!
Miehet huomio! Aaria tuossa kirjoittaa nuoren äidin "psalmia", kuka kertoisi isän tuntemuksista? Mitä on olla pikkulasten isä, alati kasvavan perheen isä? Mitä se on kun on "yhden vaimon mies ja hyvin hallitsee lapsensa", vai miten ne perheenisän velvollisuudet nyt menivätkään...Ja samalla on kiinni tässä rahan ja urakehityksen trapetsilla.
Itse olen sellaisessa virittyneessä tilassa, katselen ja kuuntelen ympäristöäni. Mielessä muhii ajatuksia, miten tuota ja tuota voisi käyttää jossakin tekstissä. Kummallista, miten kaikki aistit alkavat toimia aivan kuin terävämmin, kun joku luova prosessi on käynnissä! Jopa euron kolikon paino kämmenellä kaupan kassalla tuntuu joltakin. Metallin hitaasti lämpenevä pinta, kuvioiden kohoumat ihoa vasten, valon välähdys rahan pinnassa. Ja se työ, mitä euron eteen on joutunut tekemään, saa yhtäkkiä uudenlaisen merkityksen: mitä tässä onkaan vaihdettu ja mihin.
Mukavaa tekemistä on tiedossa tässä talven mittaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti